Testasin iskunvaimentimissa 500 cst öljyjä, entisen 400 cst sijaan. Laitoin myös samalla  pehmeämmät 2,6 jouset taakse ja 2,8 eteen. Pitoa oli reilusti, mutta auto kippasi pidosta kokoajan ”tahma Xenoneilla” ajaessa. Vaihdoin jäykemmät jouset takaisin ja auto oli parempi ajaa, muttei vieläkään hyvä sen edelleen kaatuessa pidosta.

Takaisin tuttuun ja turvalliseen: 400 cst, 2,8 ja 3,0. Testaan lisäksi lyhyempää välitystä ja auto helpottuu, mutta vielä yhtä lyhyemmän välityksen käyttäminen osoittautuu jo ihan liian lyhyeksi. Halusin testata lyhyttä välitystä nähdäkseni miten LRP SPX säädin käyttäytyy.

Xray alumiini iskuvaimennin

Keskustelen Tomi Myöhäsen kanssa eilisestä iskunvaimentajien öljytestistä ja hän ehdottaa pykälää jäykempiä öljyjä. Samoin hän huomauttaa, että lyhennetty välitys luultavasti hidastaa kierrosaikoja, vaikka auto onkin helpompi ajaa. Prostock luokassa autolla pitäisi pyrkiä tasaiseen ajoon, ei ns. aggressiiviseen viritetyn-luokan ajoon missä hana on auki tai jarru pohjassa. Eli siis opettelemaan tasaista ajoa pidemmällä välityksellä. Ensimmäiseksi vaihdan pinionin takaisin ja läträän öljyjä toisiin iskunvaimentimiin.

Ajo vaikeutuu huomattavasti kun pitäisi ajaa hieman eri tyylillä. 2-3 erää meneekin harjoitellessa, mutta sitten alkaa tulostakin syntymään. Treeniähän tämä vain vaatii. Samalla saan öljyt valmiiksi toisista iskunvaimentimista ja vaihdan autoon löysemmät 2,6 ja 2,8 jouset. Auto ei kaada ja pitoa on enemmän.

Testasin vielä iltapäivällä pitoaineiden eroja LRP:n ja jack the gripperin (TC4) välillä. Niin kuin minulle oli kerrottu, LRP:llä on vähemmän pitoa ja TC4:lla enemmän. Loppupäivä kuluu treenatessa ja tulostakin syntyy, ajan tasaisesti 27 kierrosta 5 minuuttiin vaikka radalla on muitakin. Parhaassa erässä keskiaika per kierros 11,222, kaikki kierrokset 0,4 s sisään (paitsi kaksi jotka olivat 11,6xx)