Tulipa tuossa päivänä eräänä hankittua myös TeamC:n Nelkkukrossien lippulaiva T4.
Tässä hieman kokemuksia ja vinkkejä kasailemisesta.

Auto oli mukavasti pakattu kasausvaihe kerrallaan, jolloin osat löytyivät helposti. Aloitin projektin hiomalla ja liimailemalla kaikkien hiilikuituosien reunat. Hiilikuitua tässä autossa onkin riittämiin: Pohja, ylädekit, akkukiinnikkeet ja iskaritornit.

Kasaus aloitettiin kiinnittämällä pohjaan muoviset sivujäykisteet, keskiakselin pukki, alumiininen Moottoripukki sekä akkujen keskikannake. Muoviset jäykkärit tuntuivat fiksulta ratkaisulta antaen pohjan elää, mutta tuoden kuitenkin lisää jämäkkyyttä pitkittäis suunnassa. Diffikoteloiden pohjat ruuvattiin myös paikalleen tässä vaiheessa.

Seuraavaksi tehtiinkin sitten diffit.
Itse kasasin diffit optiona saatavilla keraamisilla laakereilla ja kevlar-rattailla. Osat sopivat paikalleen kivasti, ainoana miinuksena hajosi toisen diffin kiristysruuvin vastamutteri. Ilmeisesti oli jo ruuvitehtaalla unohtunu laittaa kierre mutteriin mukaan. Muutoin mutterit olivat fiksun oloiset, ns. assomalliset, Eli mutteri ja muoviosa olivat yhtä puuta, eikä erilliset, kuten takavedossa.

Kardaanit olivat laadukkaan oloiset ja valmiiksi kasatut. Näihinkin tuli optiona saatavat kevlariset pinioni rattaat. (myydään samassa paketissa diffirattaiden kanssa).

Slipperin kasaaminen olikin pieni pähkinä purtavaksi. TeamC ohjekirja ei tällä kertaa ollut onnistunut edes välttävästi. Kuvassa kyllä näkyy kaikki osat, mutta väärässä järjestyksessä, tai ainakaan en itse keksinyt miten tuo kasattaisiin kuvan ohjeilla. No, omalla järjellä(?!) tuo saatiin kuitenkin suht kivuttomasti kasaan ja tässäkin käytin optiona saatavaa kevlarista Spurria. Slipperi oli samaa mallia kuin jo takavetoisista on tutuksi tullut, eli “losi tyylisillä” padeilla varustettu. Tuntuma oli hyvä, kuten on ollut tuupeissakin.

Sitten olikin aika sovittaa diffit ja keskiakseli paikalleen. Team C T4 tulee jo vakiona uudistetulla takadiffiboksilla, jossa kardaanin lähtökulma on suora, eikä yläviistoon vinossa, kuten TC04:ssa. Tämä auttaa rattaita kestämään ja alentaa painopistettä. Shimmaus kannattaa järkeillä itse, ohjekirjan shimmauksella en saanut diffeistä “sopivan nahkeita”. Ei ole hyvä shimmata rattaita suoraan herkiksi, vaan kannattaa jättää pieni nihkeys, joka kyllä häviää jo parin ajetun akun jälkeen kun rattaat hakevat paikkansa. Diffikoteloiden ruuvit (kuten auton kaikki muutkin muoviin tulevt ruuvit) tuntuivat olevan todella tiukkoja menemään paikoillensa, nämä kannattaakin kaikki vielä tarkistaa ja jälkikiristää kasauksen päätteeksi.

Ohjaukseen olin myös hankkinut optio-osana alumiinisen steering platen. (kyllä, hankin käytännössä kaikki optio-osat mitä silloin oli saatavilla Räkin kasaus ei sinänsä aiheuttanut harmaita hiuksia, eikä mitään kommervenkkejä tarvittu herkän lopputuloksen saamiseen.

Keulaan olin hankkinut alumiinisen iskaritornin kannakkeen, jossa on myös pari ylimääräistä paikkaa vanttien asentojen muuttamiseen. Vakio muovisessa osassa on vain kuvassa näkyvät ylemmät reiät.

Ylädekit ja iskaritornit istuivat paikoilleen nätisti.

Etutukivarret kasailtiin seuraavaksi.
Myös vetarit tulivat valmiiksi kasattuina ja niihinkin riitti kun vähän lisäsi mustaa rasvaa ja ruuvasi ohjauspalaan kiinni. Vakiona autossa tulee alumiiniset, kapeat hexit ja mukana tulee sekä 10, että 13 asteiset, muoviset C-palat. Itse tavoilleni uskollisena ruuvasin toki paikalleen optiona saatavan 10 asteisen Alumiinisen C-palan. Nämäkin istuivat kaikki paikoilleen niinkuin pitääkin, eikä dremeliä vieläkään tarvinnut kaivaa esiin kaapin kätköistä.

Sitten vaan pyöriteltiin vanttiruuveihin päät paikoilleen, olivat muuten erittäinkin laadukkaan oloiset ja pallokupeissa jopa reiät valmiina, myöskään kierrettä ei tarvinnut ensin porata muoviosiin erikseen vaan vantit ruuvautuivat sopivan naheasti pallokuppeihinsa ilman ylimääräistä jumppaa. Tukivarsien pinnit kiinnittyvät vakiona tulevaan alumiiniseen etupalaan Ja näin meillä olikin valmis keula.

Taakse olin myöskin hankkinut optiona saatavat alumiiniset hubit, jotka poikkeavat hieman vakio muovisista. Alumiinisissa vantin pää tulee hubin päältä kiinni, kun muovisissa kiinnitys on sivultapäin. Vakiosetupin saavuttaakseen on myös alumiinisen hubin ja pallon väliin laitettava 1,5mm prikka. Taka-aurauspala oli alumiininen vakiona.

Iskarit ovat samat Big Boret, kuin aiemmin kasaamassani Team C T2 autossa, eli laadukkaat ja helpot kasata. Pienenä miinuksena oli iskaripussista unohtunut pakkaajalta laittaa alakorkin tiiviste o-renkaat mukaan. Jouset olivat näissä softit, kun takavedossa mukana tulivat mediumit.

Näin meillä alkoikin sitten olemaan käsissä valmis auto. Moottorin kiinnitys oli melko takkuinen ja ainakin allekirjoittaneelle melkoinen palikkatesti. Koneen ja ylädekin väli on asentaessa niin pieni, että koneen “napsauttaminen” paikoilleen vaatii aivan hitusen voimankäyttöä. Itse kiinnitys onkin sitten järkevän mallinen ja pinjonin välys on helppo säätää konetta hieman pyörittelemällä.
Spurrin ja pinjonin suojaksi tulee vielä muovikansi, joten tätä autoa eivät pikkukivetkään haittaa.

Sähköt mahtuvat autoon kivasti ja tilavasti ilman kenkälusikkaa, vaikka käytössä oleva noparikaan ei olisi se pienin mahdollinen. Akut istuvat myös paikalleen väljästi, eli tilaa stadardia isommillekin on jätetty.

Kori ja siipi olivat moitteettomat. Tosin maalari hieman kiukutteli kun joutui kuulemma pesemään tavallista paremmin korit, jotta maali tarttui toivotulla tavalla kiinni. (Kiitos Jani taas kerran kärsivällisyydestä ja hienosta jäljestä!) Myös lexaninen pohja-amme kuuluu vakiovarustukseen. Auton mukana tuli valkoiset vanteet, mutta ei renkaita. Vanteet ovat pinnamalliset ja ainakaan toistaiseksi ei taida olla levyvanteita tarjolla. Vanteiden hexit ovat siis tässä takavetojen tapaan 12mm edessä ja takana.

Extraa:
Autoon hommasin myös heti uutena kallistuksen vakaajat, joita varmastikin sisäkrossissa tulee tarvitsemaan. Vakaajat toimitetaan viidellä eri jäykkyisellä tangolla, joten säätövaraa löytyy.

Kaikenkaikkiaan kyseessä oli siis hyvinkin laadukas ja kisakelpoinen auto, josta ei äkkiseltään pahaa sanottavaa löydy. Ajamaan en vielä ole omalla yksilölläni päässyt, pariin otteeseen kyllä vastaavaa koeajanut ja paljon pitänyt. Auto vaikuttaa ajossa todella rauhalliselta ja vakaalta. Tuleva talvi ja WJ kisat näyttävät sitten, miten sillä kerkeää kelloa ja muita vastaan. Nähdään siis kisoissa!