Niko on ollut hurjassa vauhdissa ja kasanut myös TC02C FT:n. Hänelle on myös kertynyt jonkin verran kokemusta autosta ja alla onkin varsin kattava artikkeli aiheesta.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyi auton osien pakkauksiin. Auto oli pakattu suurpiirteisesti, eikä ohjekirjan mukaan järjestyksessä, joten urakka alkoi kaikkien pussien purkamisella ja osien lajittelulla pöydälle suunnilleen järkevään järjestykseen. Sinänsä yhtäkään osaa ei tästäkään Team C autosta jäänyt pusseista uupumaan.

Mukana Tuli myös TeamC:n omat renkaat ja vanteet. Takarenkaat vaikuttiaisvat kuvioltaan kovalle pinnalle, ehkä jopa tekonurmelle soveltuvilta. Eturenkaat on tutumpaa ura-mallia. Renkaita en ole testannut vielä, vanteet tuntuisivat olevan laadukkaat ja kestävät hyvin käyttöä.

Keula:
FT malli sisältää mukavasti hipopalikkaa keulan osalta. Keulasta löytyy hiilikuituinen etuiskarituki, alumiiniset c-palat, CNC-pinholderit, alumiiniset hexit ja alumiininen lisäpainolla varustettu etutukivarsien kiinnike löytyvät paketista vakiotavarana.

Keulan kasauksessa huomiota kannattaa kiinnittää muutamiin seikkoihin:

-Iskarituen reunat kannattaa liimata pikaliimalla, jotta hiilikuitu ei osumista repeä ihan niin helposti. (Hiilarin reunat voi myös pyöristää hiukkapaperilla toim. huom.)

-Tukivarsien pinnit ovat tässäkin mallissa C-klipseillä lukittavat, klipseihin kannattaa kasauksen yhteydessä laittaa esim. pieni tippa tiivistesilikonia tai vastaavaa pitämään C-klipsit paikallaan kovassakin käytössä. (Itseltäni ei ole yhtäkään ajon aikana tippunut kun olen näin toiminut.)

-Alumiiniset hexit olivat ainaki omassa autossani todella tiukat menemään etuakseleihin paikalleen, mutta niitä ei kannata alkaa avartamaan, tiukka sovite on tarkoituksen mukainen ja antaa mahdollisuuden kiristää renkaiden mutterit kiinni ihan kunnolla perille asti, toisin kuin muovisten hexien kanssa.

-Tukivarret ahdistavat uutena turhan paljon sisäpuolen kiinnityksestä. Nämä kannattaakin hioa sopiviksi samantien. C-palojen kohdalta ei jumittelua ollut, toisin kuin tavallisen mallin muovisten c-palojen kanssa.

Perä:
Takapäässäkään ei FT versiossa ole säästelty alumiinissa. Vakioon eroina mm. CNC-moottoripukki, diffiboksin alumiiniset rattaat, CNC-koneistetut pinholderit (taka-aurauspala 3,5 astetta), rear brace alumiinia, alumiiniset takaohjauspalat, alumiiniset hexit ja Bigbore iskarit.

Takaiskarituki on tässäkin muovia ja näkyi ainakin tuossa omassa autossani olevan myös “vanhempaa” mallia. Hyvin on koko syksyn kuitenkin sekin kestänyt hyvinkään hyppyreitä.

Diffin kasauksessa kannattaa harkita suoraan kuulien vaihtamista keraamisiin, ovat kyllä sen kympin lisäinvestoinnin arvoiset. Alkup. kuulilla jää huoltoväli melkoisen lyhyeksi eikä herkkyyskään ole edes uutena samaa luokkaa. Keraamisilla kuulilla diffistä saa todella herkän ja huoltovälit ovat pitkät. Team-C oma diffirasvakin vaikuttaa laadukkaalta ja kestää hyvin käyttöä. Painelaakeri tuntuisi kestävän hyvin myös, kunhan ei ole liian laiska sen huoltamisen suhteen ja käyttää kunnon rasvaa (itse käytän asson mustaa painelaakerissa).

Omaan autooni hankin myös suoraan kevlarisen diffin rattaan, sekä spurrin. Nämä ovat ainakin moitteettomasti pelanneet, kuulemma pelaavat moitteetta alkuperäisetkin.

Koko takapää kasaantuikin sitten helposti ilman ongelmia. Osien sopivuus oli kiitettävää luokkaa ja kaikki loksahteli kohdilleen ilman ylimääräistä jumppaa. Huomioitavaa on kuitenkin, että kasaa perän oikeassa järjestyksessä, se kun ei ohjekirjasta oikein selviä kunnolla. ELI RUUVAA PALLOT KIINNI ISKARITUEN PIDIKKEESEEN ENNENKUIN RUUVAAT PIDIKKEEN POHJALEVYYN! Itse tein päinvastaisessa järjestyksessä ja sitten ruuvailtiinkin moneen kertaan samoja ruuveja..

Iskarit:
TeamC Bigboret ovat todella helpot kasata ja ilmata, sekä herkät. Tuntuisikin että iskarit ovat merkin vahvinta osaamista. Ei ole yhdessäkään C-autossa vielä huonoja iskareita vastaan tullut. Etu- ja takaiskarit tulevat erilaisilla männillä ja omien kokemuksien perusteella balanssi toimii hienosti kun pitää samat öljyt edessä ja takana. Hyvinkään SM-kisoissa ajoin asson 22,5W öljyillä. Öljyt ovat hitusen jäykemmät kuin paketin mukana tulevat teamC 200 öljyt.

Muuta:
Akkujen hiilikuituinen kiinnike on melko möhkö ja tulee ikävästi liki jokamerkkisten akkujen napojen tielle. Itse ratkaisin ongelman ottamalla Dremelin kauniiseen käteeni ja pyöristelemällä kulmat pois napojen tieltä. Kori on tässäkin vermeessä minun makuuni turhan ohutta lexania helmoistaan, mutta kun hommasin toisen korin myöhemmin varaosana, oli korin materiaalin paksuus jo selvästi parempaa.

Noparin koon suhteen auto on hieman ronkeli. Itse valitsin säätimeksi Hobbywingin xtreme stockin, joka mahtui akkujen eteen tehtyyn kaukaloon näppärästi. Liikaa ei tilaa jäänyt senkään kanssa, joten tuota isompaa säädintä en suosittelisi.

Setupeista:
Olen syksyn aikana kerennyt autolla jo parisenkymmentä akullista ajamaan hyvinkäällä (kova savibaana, jonkun verran röykkyä) ja lopulta palannut liki vakiosetuppeihin. Ainostaan iskariöljyt ovat tosiaan jo aiemmin mainitut 22,5W Assot ja edestä olen siirtänyt iskarit alhaalta ulompiin reikiin. Todella pölyisellä ja heikkopitoisella kelillä
olen käyttänyt 3,5 asteisen taka-aurauspalan tilalla 4 asteista. Painoa olen lisännyt autoon noin 50 grammaa. Suunnilleen keskelle autoa, ehkä hieman takapainoisesti. Edessä käytän myös pientä etusiipeä avittamaan hyvinkään pitkässä loikassa. Näillä eväin on auto ollut kyllä yllättävänkin nopea ja helppo ajaa.